Päivät ovat kulkeneet aika samaa rataa ja oikeastaan ihan hyvällä tavalla. Joannan vointi on kohentunut päivittäin pienen pienin askelin. Tarkasti seuraamani CRP on laskenut hitaasti, mutta laskenut kuitenkin 86:n. Tänään se oli kylläkin "jumettanut" paikalleen, niin kuin näiden inhottavien sieni pöpöjen kuulema monesti on tapana.
Joanna on piristynyt huomattavasti viime viikonloppuun jos vaikkapa vertaa. Hän jaksaa tehdä paljon enemmän asioita. Kädet toimivat näppärämmin, pystyy napittamaan paitansa ja pujottelemaan helmiä. Kirjoittaminenkin alkaa sujua pikkuhiljaa paremmin. Hän jaksoi tänään istua tuolissakin tunnin verran askartelemassa.
Hoitajia oli tänään päivällä sen verran mukavasti, että minä pääsin pitkästä aikaa muutamaksi tunniksi ulos haukkaamaan happea.
Ilma oli mitä ihanin, syksyinenkin, kävellä Töölönlahden tienoilla. On tullut niin paljon istuskeltua löhötuolissa, että oma selkä päätti ilmoitella itsestään. Täytyy ilmeisesti itsekin käydä talsimassa päivittäin jonkinmoinen lenkki, ettei ihan jumetu kaikki lihakset.
Eilen uskalsin varovasti lääkäriltä kysellä mahdollisesta kotiin pääsystä. Kertoi, että jos kaikki menee samaan malliin, niin sitten kun Joanna syö ja juo hyvin. Itse olen asennoitunut, että varmasti viikko kaksi vielä. Toki iloinen yllätyshän olisi jos päästäisiin aikaisemminkin. Lääkärin kertomasta oli se hyöty, että Joanna selvästi yrittää enemmän "skarpata" juomisten ja syömisten suhteen.
Juomat maistuvat jo kohtuu hyvin, mutta syömiset ovat todellisia hiiren annoksia. Positiivisesti ajateltuna, siitä se lähtee.
Maanantaina Joannalle tehdään luuydinpunktio, mistä saamme tietää mikä leukemian tilanne tällä hetkellä on. Lääkärit pystyvät näin tekemään tarkemman hoitosuunnitelman. Jo nythän Joannalle on tehty ns. räätälöity hoitosuunnitelma, kuten monille muillekin. Ei mennä ns. normaalin protogollan mukaan.
Nyt saatan tämän päivän päätökseen ja lähden hyvillä mielin nukkumaan.
Ihania uutisia!! Todella hieno juttu, että vihdoin ja viimein crp on noinkin "matala".
VastaaPoistaMites toi syöminen; onko Jonskun suu niin kipeä, ettei pysty syömään vai eikö vaan ole ruokahalua/nälän tunnetta? Muistan siis lukeneeni, että sytohoidot saattaa tehdä suun limakalvot tosi kipeiksi :(
Onko tyttö laihtunut paljon? Kun ei muutenkaan ole neiti kovin "jykevä".. Toivottavasti pienen pieni lupaus kotiin pääsystä tsemppaa syömisiä!
Voih, uskon todella, että pitkät päivät sairaalassa saa selän ja koko kropan jumiin.. Ei siellä oo teille vanhemmille mitään kuntopyörää tms? Johonkin kahvihuoneen nurkkaan pyörä ;)
Paljon paljon hyviä uutisia ja jaksamista sinne teille, mukana eletään joka hetki <3
Halauksin Mari & villikot :)
Ps. saiskos toivoa kuvia? Vai onko liian "julkista"..?
Luin tässä tuota tekstiä ja tuli hetkittäinen hyvä mieli kyllä :) Ihana kuulla, että Joanna jaksaa jo vähän paremmin puuhata jotain ja olla hereillä :) Varmasti lenkkeily auttaa myös tuulettamaan päätä siellä! Jaksamista kovin ja terkkuja sinne!
VastaaPoistaAnteeksi, että näin hitaasti kommentoin. Huoneessa oleva läppäri ei oikein toimi ja minusta tabletilla hankala kirjoittaa pidempää tekstiä. Varsinkin tekstin korjaaminen hankalaa, tai sitten en vain osaa kunnolla.
VastaaPoistaMari: Aika pienet tilat osastolla kuntoilua ajatellen. Valokuvia laitan, kunhan saisin vain kameran ja piuhat. Sekin vaatii opettelua, kun olen vähän tumpelo.
Kiitos teille.