Eilen minä tulin K10:lle ja Harri lähti takaisin kohti kotia. Tuntui vähän nihkeältä palata "vapaalta" takaisin tähän omanlaiseensa pieneen ja suljettuun maailmaan. Hyvin tähän kuitenkin on taas tottunut, tai ainakin niin itse pääsee helpoimmalla, kun asennoituu siihen, että täällä sitä nyt vaan ollaan ja sillä siisti. Mennään siis taas päivä kerrallaan.
Viime viikolla Joannan vointi parani kohisten. Hänellä ei ollut kuumetta ja hän jaksoi touhuilla kaikenlaista tuolissa istuen. Harmittaa, kun en itse päässyt näkemään häntä kävelemässä.
Loppu viikosta hänelle annettiin Metotreksaatti sytostaattia, ensin selkäytimeen ja lisäksi vielä letkujen kautta tiputettuna. Sen verran kovaa tavaraa annettu, että se on selvästi vaikuttanut Joannan vointiinkin. Ruoka alkanut maistua jälleen huonosti ja kipujakin hieman.
CRP lähtenyt taas pienoiseen nousuun. Parhaimmillaan, jos se oli viime viikolla 18, niin nyt se oli aamulla 99. Mahdollisesti tuo kova kuuri voi olla syynä tähän voinnin muutokseen. Jälleen kerran meillä tiedossa odottelua ja voinnin seurantaa.
Viikonloppuna oli Harrin mukaan puhetta, että tällä viikolla saisimme mahdollisesti luvan ulkoiluun. Nähtäväksi jää toteutuuko se, kun vointi tällainen. Olin jo suunnitellut, että mennä huristeltaisiin pyörätuolilla pitkin Töölönlahden hienoja maisemia ja kävisin hakemassa herkkuja meille eräästä pienestä ja persoonallisesta rantakahvilasta. Eiköhän se toteudu, jos ei tällä viikolla, niin toisella kertaa kuitenkin. Ja onhan tätä viikkoa vielä vaikka kuinka paljon jäljellä.
Tänään aloittelimme Halloween-koristeiden tekemisen. Ajattelimme, että olemmepahan hyvissä ajoin liikkeellä tänä vuonna. Yksi kurpitsa jo lähes valmiina ja lisää tulee. Kipsityönäkin olisi tarkoitus kurpitsalyhty tehdä tällä viikolla. Oikean kynttilän sijasta laitamme siihen kyllä ihan vain Led-kynttilän.
Kotona oli kyllä oikein mukava käydä pitkästä aikaa. Saimme Jeminan ja Julietin kanssa saunoa ja oli ihanaa nukkua omassa sängyssä pieni, karvainen Lilli-koira kutittelemassa varpaita. Vaihteen vuoksi oli mukava laittaa ruokaa ja touhuilla kaikin puolin ihan normaaleja asioita. Nyt vain Joannan kanssa odotamme, että pääsisimme kotiin yhtä matkaa. Jospas se toteutuisi jo ihan lähi viikkojen aikana, ken tietää...
Kirjottelehan taas teidän kuulumisia! Täällä yksi malttamaton utelias odottaa :)
VastaaPoista