Kotona käymässä

Tulin eilen kotona käymään pitkästä aikaa, flunssa kun ei ottanut talttuakseen. Tänään puolestaan Harri lähti kohti Helsinkiä, Jonskun seuralaiseksi ja turvaksi. Minun on tarkoitus sunnuntaina mennä takaisin, enköhän minä sitten ole jo sairaalakuntoinen.

Hieman hassulta tuntuu, että olo on itsellä ihan hyvä ja työkykyinenkin, mutta sen verran olen limainen ja yskiskelevä, ettei missään nimessä sairaalalle ole asiaa. En voisi ottaa "sydämmelleni" sitä, että Joanna tai joku toinen lapsi saisi minulta tartunnan. Olen huomannut, että pienikin infektio voi olla erittäin ikävä samassa tilanteessa oleville lapsille.

Tämän sairauden myötä minusta varmasti tulee ihan "hysteerinen" äiti näiden pöpöjen suhteen. Odotamme kovasti, että Joanna pääsisi viimeinkin kotiin ja saisimme elämämme ja arkemme hieman normaalimmaksi. Kuitenkin tiedän, että kun kaikki olemme kotona, niin tulee stressiä siitä, pysymmekö terveenä ja miten pystymme välttämään tällaisena flunssa kautena sen, ettei Joanna niitä saisi.

Tiedän, että useimmat lapset eivät selviä tätä koko prosessia ilman, ettei joitakin infektioita tulisi. Kuten olemme jo heti hoidon alku metreillä saaneet kokea, niin aivan kaikkea emme millään pysty välttämään. Toivon ja rukoilen kuitenkin, ettei mitään yhtä ikävää infektiota tiellemme tulisi. Voisikohan loppuaika mennä yhtään helpommin?

Olen kyllä tosi onnellinen, että olen päässyt toisten tyttöjen luokse käymään. Heitä on ollut kovasti ikävä. On ihanaa kuunnella heidän juttujaan ja antaa heillekin, heidän kovasti kaipaamaansa äidin huomiota. Iso juttu, tämä siskon sairaus on heillekin.

Istuskelimme pitkät tovet tänään pöydän ääressä, he piirtelivät kortteja Joannalle ja jutustelimme ihan arkisia asioita. En halua, enkä itsekään kaipaa mitään erikoista ohjelmaa, riittää kun vain olemme ja puuhailemme arkisia asioita.

Olin  iloinen, kun Jeminakin halusi käydä ulkona kaverinsa kanssa ja Juliet halusi leikkiä omiakin leikkejään. He pitivät tavallaan kiinni myös omista tavallisista jutuistaan.

Sen kyllä huomasin, etteivät he tavalliseen tapaansa riidelleetkään aivan yhtä kovasti, kuten aiemmin heillä on monesti ollut tapana. Harrikin on monesti sanonut, että Jemina on useinmiten ottanut Julietin ihan omasta tahdostaan mukaan isompien juttuihin.

Kyllä tämä on kasvattanut jo nyt heitä. Se on varmasti hyvä asia, mutta onkohan sillä varjopuolia? Sen varmasti aika näyttää.

Eilen pääsin pitkästä aikaa saunaan. Se tuntui kyllä taivaallisen hyvältä. Oli ihanaa tyttöjen ja lopuksi Harrinkin kanssa istua saunan lämmössä ja rentoutua. Olen kaivannut sitä kyllä kovasti näinä kylminä, syksyisinä päivinä. Tänään emme tyttöjen kanssa saunassa olleet, mutta huomenna aivan varmasti menemme.

Pikku hiljaa pistän tämän päivän päätökseen ja käyn omaan sänkyyn, oman peiton alle nukkumaan. Aamulla tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa. On hammaslääkäriä Julietilla ja keskustelua eskarissa. Tällaista arkea siis täällä.