Minun arki täällä menee päivittäin aika samaa rataa. Aamuisin kahdeksan puoli yhdeksän aikaan tulen sairaalalle ja päästän hoitajan Joannan huoneesta pois, sillä hänellä on tällä hetkellä joku aina seurana yötä päivää.
Tällä hetkellä Joanna haluaa, etten minä osallistu lainkaan hänen aamupesuihin tai muihin hoitotoimenpiteisiin. Minä sovellun hänelle vain ruoan ja juoman tarjoajaksi, suun kautta otettavien lääkkeiden antajaksi ja seurana olijaksi. Sehän sopii toki minulle oikein hyvin, silloin pääsen itse mm. kahvitauolle. Tauolla käyn usein vanhempien oleskelutilassa, siellä on mukava tavata toisia, osittain samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja vaihtaa päivän kuulumisia.
Kerran päivässä yleensä käyn syömässä kunnon aterian, sairaalan ruokalassa. Mielestäni sieltä saa ihan kohtuullisen hyvää perusruokaa ja kohtuulliseen hintaankin. Täällä olo aikana en ole kertaakaan laittanut ruokaa, näinköhän sitä enää edes osaa ruokaa tehdäkään. Joannalle lupasin paistaa lettuja ja tehdä nakkipataa, kunhan vointi tuosta hieman vielä kohenee.
Tänään ei ole ollut mitään ylimääräsiä tutkimuksia. Vointi on pysynyt ennallaan, mikä tuntuu vähän turhauttavalta, kun CRP on päivittäin samansuuntainen. Hieno uutinen on se, että Joannan maksa on itsestään tervehtynyt ja ymmärtääkseni on nyt ihan normaalin kokoinenkin. Munuaisten toiminnassa edelleen jotakin pientä häikkää. Lääkärinkin mukaan tämä on kyllä todella sitkeä sieni, saisi jo alkaa näyttää paranemisen merkkejä näkyvämmin!
Tämän hetken tavoite, olisi saada Joanna syömään energiapitoisempaa ruokaa ja juomaa. Ajatella, hän saisi syödä kaikenlaisia herkkuja, mutta hänelle maistuu lähinnä vesi ja 7 Up-limsa. Illan elokuvan aikaan sentään maistui muutama popcorni ja sipsikin. Minä kannan jos jotakin syömistä ja juomista neidille, mutta hän saattaa vain pienen murusen maistaa ja sitten minä kiltisti kannan ne takaisin keittiöön ja tyhennän bioastiaan.
Päivät Joanna pötköttelee sängyssä, nukkuen tai telkkaria katsoen. Ollaan jo kyllästytty Juniori kanavaan ja siirrytty eläinkanaville. Lasten elokuviakin on tullut seurailtua tiiviisti, Pentu Jengi-filmit ovat kyllä ehdottomasti minun suosikkeja.
Liikkuminen on Joannalle hankalaa, hän pystyy lähinnä käyttämään vasenta kättään ja kääntää päätään puolelta toiselle. Jalkoja hän on alkanut hieman enemmän liikutella ja pystyy kallistumaan toiselle kyljellekin jo. Fysioterapeutit ovat alkaneet käydä kuntouttamassa Joannaa päivittäin, heistä on mielestäni ollut paljon hänelle apua. Lihakset eivät ole enää yhtä jäykät, kun esimerkiksi viikko sitten.
Päivän kohokohta taisi tänään olla, kun sain ensimmäisen kerran pitkästä aikaa pitää Joannaa sylissäni nojatuolissa. Siirtyminen sattui jonkin verran, mutta päästyään hyvään asentoon, otti lähes tunnin unet siinä. Tuntui kyllä tosi hyvältä saada hänet syliin ja lähelle.
Kaiken kaikkiaan tänään olen itsekin ollut oikein hyvällä mielellä. Joanna kävi rauhallisesti yöunille ja itse odotan vielä "unihoitajan" saapumista yövahdiksi. Tämän jälkeen menen tuttuun tapaan kaupan kautta asuntolalle omia yöunia odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti